HERMO MENEE.

Kappas, muistin että mullahan on tämäkin.

Hippos, etenkin Hippoksen kuvapankki on taas herättänyt keskustelua ht.netissä. Ystävällisesti yksi virtuaaliharrastaja selvitti mediapuolen vastaavien kanssa selvät sävelet kuvien käyttöön, mutta. Jokaiseen joukkoon mahtuu aina muutama sisälukutaidoton idiootti, jotka sääntöjä lukematta kopioivat hienoimmasta löytämästään hevosesta olevat kuvat; ja kappas, nehän on juuri ne joita ei saanut kopioida. Way to go. Ja kun Hippoksen korviin kaikuu tieto ettei annettuja sääntöjä vieläkään noudateta (vaikka ne nykyään ovatkin hyvin selkeät ja hepot noudattaa), lähtee järkeviltä ja asiallisiltakin harrastajilta luvat kuviin. Ja sitten taputellaan olkapäälle niitä jotka tämän saivat aikaan.

Onko se oikeasti niin vaikeaa lukea ne säännöt tai selvittää kenen kuvia saa käyttää, tai edes lukea sieltä kansion yläosasta kuvien käyttöoikeus. Vai onko "ei saa käyttää virtuaalitalleilla" niin vaikeasti ilmaistu ettei vain kyetä ymmärtämään että niitä kuvia ei käytetä? Järki ja silmä käteen ihmiset, on yhteinen etu että saamme käyttää Hippoksen ammattikuvaajien kantakirjakelpoisiakin rakennekuvia virtuaalihevosilla, ei viedä sitä etua itseltämme, eihän?

Ärsyttävät aloittelijat & muuta ininää

Aina pitäisi olla kiltti aloittelijoille, auttaa ja neuvoa, mutta entä jos meneekin hermot ihan totaalisesti, kuten allekirjoittaneella? Ei vaan kestä hermo sitä "kaikkimulletännehetinyt"-asennetta, valittamista ja ininää jos joku vanhempi harrastaja ei tykkääkkään tallista. VOI EI, kyllä kritiikkiä täytyy sen verran kestää että antaa toisen sanoa mielipiteensä, se hetimmiten tapahtuva "PAINU POIS ET SÄ MITÄÄN YMMÄRRÄ!111!!"-väninä ei auta yhtään mitään. Jos haluatte tehdä tallin, _yrittäkää nyt edes panostaa siihen_! Kukaan ei tykkää keskeneräisistä mainoshirviösuntuubitalleista joiden sivuilla copyrightit päin honkia ja kuvat pöllitty Google Kuvahausta, get over it. Vapaastikopiointipaikkoja löytyy, miksi siis tyytyä kuvahakuun? Tai miksi käyttää Suntuubin puhkikulutettuja valmislayouteja jotka löytyy tsiljardilta muulta tallilta? Jos haluaa tallin josta pidetään, kannattaa panostaa siihen visuaaliseen ilmeeseen, sateenkaarenväriset tekstit eivät tosiaan houkuta kävijöitä. Eikä myöskään capslokin turhanpäiväinen rämpyttäminen.

Toinen asia mikä risoo taas ihan urakalla ovat ihmiset, jotka kyselevät vähän väliä tallilleen nimeä, kasvatusrotua, kuvia, tekstejä, hevosia, hevosille tekstejä, kisoja... Jos talliin ei viitsi sen vertaa panostaa että kirjoittaa edes osalle hevosista itse luonteet, se on vaan voivoi. Tällaiset "keksikää nimi"-tallit eivät kyllä kauaa pystyssä pysy, se on huomattu.

Rotuinnostus

salliksen pystyyn laittama topic poiki lukuisia uusia russ-kasvattajia. Totuus on että monet innostuvat rodusta - perustavat tallin ja se pysyy pystyssä muutaman viikon, jos sitäkään. Rotu ei tuntunutkaan omalta, ei innostanutkaan. Näin käy turhan useasti. Usein talleista ei ehditä huudella muualla, joten ne vaan unohtuvat. Harvinaisten rotujen parissa näin käy vielä useammin kuin muuten - ei löydykkään suvullisia hevosia jalostukseen etc.

Kannattaisiko harkita pidempään kuin viisi minuuttia sitä tallin perustamista? Harkita ja miettiä onko rotu sittenkään se mistä juuri sinä pidät, jos haluat kasvattaa sitä muille(kin), onko sille kysyntää vai onko se liian harvinainen saadakseen tuulta siipiensä alle?

Elämä on jne.

Kiire ja muut kootut tekosyyt blogin hiljenemiseen. Koitetaas saada tätäkin taas henkiin, voi tosin olla astetta vaativampi tehtävä.

Virtuaalipuolella olen hengaillut edelleen lähes päivittäin (tai siis kaikkina niinä päivinä joina en ole lagannut kipeenä tai  kärsinyt akuutista tietokonekiellosta). Tekee mieli lyödä päätä pöytään (vaikka sen olenkin jo tehnyt) ihmisten takia. Ihan vain niiden ihmisten jotka ostelevat hevosia ja pari päivää myöhemmin palauttelevat niitä "koska ei sille olekkaan käyttöä". Sen suurempaa vinkumisen aihetta ei taaskaan ole...

Kasvattaminen - niin suosittua, niin vaikeaa

Virtuaalimaailmassa on lama. Ihmiset uskaltavat sanoa sen jopa ääneen. Myös kasvatustoiminnan parissa on paha lama. Vain huippusuosittujen kasvattajien upeat varsat revitään suorastaan käsistä mutta ne, joiden nimi ei ole juurikaan tunnettu saavat kasvatella omaksi ilokseen kun vanhemmilla ei olekkaan 10000 sijoitusta ja yhtä useaa laatuarvostelupalkintoa. Puskaponikasvatit on täysin OUT, jos villejä kilpaileva harrastehevostammasi saa varsan villejä kilpailevan harrastehevosorin kanssa on varsan tuomio melko varmasti jäädä pyörimään nurkkiin keräämään pölyä. Ratsastuskouluun nämä menisivät melko varmasti kaupaksi, mutta jos haluaa tähdätä hevosellaan laatuarvosteluun, eivät useimmat ratsastuskoulut ole avain onneen.

Jokainen IRL kasvattaja joutuu miettimään useampaan kertaan kannattaako oikeasti teettää se kasvatti. Virtuaalimaailmassa kasvatteja ei sen enempää suunnitella, valitaan ori ja tehdään sivut - voilá, kasvatti on valmis. Monet "tuntemattomien" kasvattajien kasvatit roikkuvat kauan myyntilistoilla. Kukaan ei uskalla ostaa, jos vaikka kasvattaja lopettaakin tallinsa eikä varsalla olekkaan enää mahdollisuutta kilometrin tittelilistaan nimensä edessä koska vanhempien näytöt puuttuvat. Voi ei!

Oravannahkakauppa kuvilla

"Sulla on kivoja kuvia, myytkö teksteistä :)?"
"En, myyn vaan nahoilla. Voit laittaa säpöä niin keskustellaan tarkemmin ;)"

 Oravannahoilla eli kilisevillä kiiltävillä kolikoilla asemasi virtuaalimaailmassa on taattu. Jos olet valmis maksamaan hienoista puoliammattilaisen ottamista valokuvista nahkoja, saat mitä haluat. Kaikilla virtuaalimaailman tallaajilla ei vain satu olemaan varaa tai  mahdollisuutta sijoittaa niitä kuuluisia €uroja virtuaalimaailmaan.

Kaikilla kuvaajilla ei ole tarvetta muille kuin euroille. Jotkut onnenonkijat yrittävät myydä jopa tärähtäneitä pääkuvia joista ei saa edes selvää. Maksaisitko sinä tällaisista kuvista? Ehkä tekstejä tai muuta virtuaalipalkkaa, en euroja - taitaa olla monen vastaus.  Tai sitten sivuuttaisit kuvat kokonaan.

Tallien epäkohdat

 Virtuaalimaailmassa on muotia pitää joko a)  hataraa navetta-tallia joka tuntuu hajoavan käsiin tai b) luksustallia kaikilla herkuilla. Useimmiten ensimmäiseen vaihtoehtoon sisältyy vielä joku entinen huippumallikouluratsastaja jota ei voisi vähempää kiinnostaa kaakkien elinolot kunhan ne napsii sijoituksia kouluradoilta. Eikö tallien realistisuuteen voitaisi edes vähän panostaa? Luksustalleilla on maneesit ja auratut hienot kentät ja niiden hevoset ovat niitä GP-tason 150cm hyppääviä huippuja, kun taas tuollaista lautakasaa muistuttavan hökkelin sisällä asuu luultavasti loppuunkulutettuja ex-ravureita jotka pomppivat kattoon nähdessään satulan.

Samoin liikaa viljelty hevosia vähättelevä kirjoitustyyli, jossa tallin omistaja on samanaikaisesti ihku supermalli ja ilkeä tyranni, ärsyttää niin maan pirusti. Siis tyyliin "pihamaalla on upea 1800-luvun kartano, mutta itse talli on ihan rähjäinen ja varmaan kaatuu seuraavassa myrskyssä ja hevosetkin tarhailevat korviaan myöten suohon uponneena, koska paikan omistajatarta ei vaan kiinnosta niiden hoitaminen, vaan hän lipittää mieluummin ällömakeaa mansikkasiideriä ja katsoo antiikkisohvalta Täykkäreitä!!! Orjat hoitavat hevoset, daa!!"
No justiinsa.
- dani @  ht.net